Haluuuuun oppia!!

Ois kyllä niin hinku oppia kaikkee..! Jos vaan ois mahd niin istuisin vaan koulun penkillä, mutta ei vaan valitettavasti onnistu :) tietty oishan niitä opittuja asioita kiva sit joskus päästä käytännössä harjottaan..

Haluisin niin oppia valokuvaamaan ja muokkaan kuvia, eri kieliä olis kiva opiskella, käsitöissä haluaisin olla parempi, maalausta ja piirtämistä haluaisin reenata.. Kaikkeen vaan tarttis sitä aikaa ja sitäkin hankalampi ongelma, rahaa! Ei raha tuo onnea, mutta kyllä se vaan helpottaa elämää ja elämän laatua.. Tai sitä, että saat tehdä sitä mitä haluat. Kyllä se hyvä ois jos sitä nuorena heti tietäis mitä haluaisi tehdä ja lähtis sitä toteuttaan, ennenku on asuntolainat ja lapset ja muut menot.. Onnistuuhan, ja pitääkin laittaa onnistuun, se unelmatyö myöhemminkin, mutta on vaan huomattavasti hankalampaa.. Sitä vaan täytyy yrittää muistaa nauttia pienistä asioista, mutta haaveita ja unelmia ei kyllä saa unohtaa! Täytyy vaan pienin askelin yrittää päästä niitä kohti.. Ehkä sitä on näin kolmenkympin paremmalla puolella (jo!) tullut jotenkin aina vaan tärkeämmäksi se oma elämä ja se oman itsensä toteuttaminen ja ehkä tietty kuoleman pelko ja ajan-kulumisen-pelko on noussut enemmän, kun tuntuu, että sitä ei ole saavuttanut mitään, siis työelämän puolella ja mitään uraa ei ole...

Yksi haave voikin olla toteutumassa jos sen hypyn vaan uskaltaa tehdä :) Siinä on vaan itelläkin pieni itse-opiskelun aika tai pitää alkaa luottaan itseensä... Katsotaan nyt mitä aika näyttää! Joku kohtalo tässä ehkä kuitenkin tuntuisi olevan pelissä... Tai niin voisi ainakin ajatella! 

Kevätkin tulee, ihanaa! 

Miinusta, noro-virus rantautui meille tai Nelli oksensi kerran... Tietty sohvalle ja valkoselle matolle...

Testaan tässä tuleeko viestit perille puhelimesta..

Uuh, iiihana...!

Otsikon mukaisesti tämän vuoden Putouksen voitti siis Karim Z. Yskowitcz :) Hauska oli ohjelma taas kerran vaikka hieman olinkin pettynyt hahmoihin, aikaisempina vuosina on ollut parempia... Mutta oikea hahmo voitti!

Kyllä on ollut hieman huono päivä taas, mikä näissä sunnuntaissa välillä on... Tai nyt on kyllä ollut niin rankka vitutus päällä, anteeksi kielenkäyttöni, että varmaan menkat tulossa! Ja ahdisti tää, taas kerran, aivan hävitys-huusholli joten sitä piti alkaa siivoileen!

Tähän viikkoon mahtui sitten yhdet hautajaisetkin, Marja saatetiin viimeiselle matkalle... Hieman ristiriitaiset tunteet, koska ei Marja ikinä oikein ollut mulle ihan hirveän läheinen (siis Marja oli iskän vaimo vajaa 20-vuotta) tai ehkä enemmän oli joskus teiniaikoina, mutta tässä on selvinnyt vähän kaikkea vuosien varrella ja välillä tuntui, että siinä oli kaksi huonoa yhdessä... Välillä meni tosi hyvin ja välillä tosi huonosti... Sitä se alkoholi teettää... Mutta tottakai ikäväähän Marjan poismeno oli, en sitä sano! Toivon vaan, että iskällä kaikki jatkuu hyvin...!

Sitten pientä korvaongelmaa tuon pienen jätkan kanssa... Olisi tullut torstaina viides antibioottikuuri korviin jotka luultavasti eivät ole ikinä parantuneet. Päätettiin, että nyt kokeillaan muuta ja lähdetiin piipahtaan Lahdessa Jämsän Jounin luona joka tekee siis homeopaattisia hoitoja. Kokemusta on hänestä ennenkin meilläkin ja muillakin tutuilla joten katsotaan nyt... Jotain hoitoa Niilo siellä sai ja pieniä sellasia helmiä kuurin, siis suuhun joka aamu kolme kappaletta... Samoten maito pois ja viljat... Mielellään siis mahdollisimman paljon, mutta ei me ruveta vaatimaan, että hoidossakin täytyy. Koska luulen, että siinä tulisi jo se, että jotta hoitaja saisi kulukorvauksia erikoisruokavaliosta niin täytyisi olla lääkärin määräys... Mutta jos nyt edes mahdollisimman vähän. Ja hyvin onneksi maistuu soija -ja kauratuotteet... Mutta jos ei tää tehoa niin sitten kyllä ruvetaan sitä putkitusta katteleen! 

Pitkästä aikaa...

Miten elämä voi olla niin kiirusta ettei muka mitään kerkiä kirjottelemaan :) No töiden alku syksyllä pisti kyllä energiatasot niin nolliin ja olin tosi väsynyt jatkuvasti, mutta onneksi nyt jo hetken aikaa on ollu vähän virtaakin! Kevät tuo taas uusia juttuja... Vähän sellasia henk.koht.asioita joista en niin huutele, mutta tärkeimmät ystävät varmaan kuulee kyllä :) Kun ei aina tiedä miten ihmiset tämmöseen asiaan suhtautuu ja vaikka itse asioista päätänkin eikä ole mitään päähänpisto niin silti... Ei jaksa ikäviä selän takana puhujia...! Mutta kevättä odotellessa! Musta, tai Niilon huoneesta enemmänkin, oli juttua muutama viikko sitten Oriveden Sanomissa, kiitos Helille siitä! Se taas pistikina ajatuksen liikkeelle siitä omasta toiminimestä... Ei vaan meinaa uskaltaa, varsinkin kun kuitenkin tulee jotain menoja jotka pitäisi saada rahoitettua jotenkin, ainakin ennakkoverot. Ja kun ei tuosta isännän tilanteesta nyt tiedä, ottaako jossain vaihessa rakennusfirman hoitaakseen vai mitä meinaa... Siinä samallahan sais vaan ite hyvin ruvettua niitä sisustushommia tekemään... Mutta innostusta ois kyllä pienelle muutokselle!! :) Uskallusta vielä vaan tarttis kerätä... Ikäviäkin asioita tässä välissä tapahtunut, isän vaimo kuoli vajaa pari kk sitten... Eli hautajaisia olisi tiedossa perjantaina. Niitä varten tässä yritänkin vähän fiksata yhtä Anteron mummulasta löytynyttä, aikoinaan kuulemma hautajaisiin ostettua mekkoa. Ei aina vaan ihan ota onnistuakseen, että katotaan nyt mitä tästä tulee :)