Täällä taas...! Aurinkoa risukasaan kaivataan!

Tukkakriisistä selvitty, kiitos ainakin osaltaan hopeashampoolle joka vei pahimman keltasuuden :) Mutta ehkäpä kuitenkin koitan mennä sinne parturiin seuraavan kerran! Mitäs tässä muuten on tapahtunut, meni taas liikaa aikaa, että muistaisi... Rakas siukku lähti Ruotsiin hetkeksi aikaa tanssaileen ja olen kyllä niin onnellinen näiden mun ihanien sisarusten puolesta, kun molemmat vaikuttaisi aika onnellisilta! :) Ihanaa... Miksi sitä on ite niin vaikee olla onnellinen tai pään täyttää joka päivä kauheen negatiiviset ajatukset, itestä siis pääasiassa. On niin vaikee uskoo itteensä ja nähdä itessä jotain hyvää, ehkä sen takia osaltaan kun ei ole töissä jossa voisit tehdä jotain "hyvää" tai edes konkreettista. Eli saisit jotain aikaan ja sun panostasi tarvitaan. Tarvitaanhan sitä täällä kotonakin, mutta eriasia kuitenkin. Aina olen jotenkin mollannut itteeni ja aika usein olen alakuloinen. Päästähän se kaikki lähtisi, pitäis vaan osata ajatella positiivisemmin. Ja oppia tykkäämään itestään, mutta aika vaikeeta kun on koko elämänsä kärsinyt huonosta itsetunnosta ja nyt raskauksien jälkeen on niin hyvin kaunis, että voi moro... Onhan tässä laihdutettua saanut ja lenkkeiltyä, mutta vielä olisi matkaa. Ja joitain ruttuja kun ei voi korjata kun veitteillä niin se veetuttaa eniten, koska sitä rahaa ei ole! Jos olisi urheilulla korjattavissa niin täältä pesis, mutta ei näitä korjata millään... Työasioissa ei siis mitään uutta. Uusi haave ja toive ja niin unelma-juttu olisi saada tältä kylältä palkanlaskijan työ...! Toivoisin niin, että suhteista olisi apua, koska koulutusta ei ole... Anteron täti on siis tästä asiasta päättämästä yhtenä osapuolena, mutta en tiedä. On vähän ehkä turhan ystävällinen täti, että osaako sitten pitää mun puolia vaikka varmasti mulle sen työn soisi. Täytyy vaan yrittää tehdä niin hyvä hakemus, että tajuavat että ei olisi mitään vaihtoehtoa... No joo, yritys hyvä... Harmittaa vaan, kun menin tästä työstä mainittemaan yhdelle kaverille joka saattaa tätä työtä hakea. No iloinenhan mä hänen puolestaan olisin, mutta harmittaisi kyllä... Tää olis niin lottovoitto! Ei se SOL:linkaan työ pöllömpi olisi, mutta aina se ihanampi olisi kun työtä olisi tässä kylällä... Jaahas, pikkumies, joka muuten otti tänään ekat pari-kolme-neljä askelta, hakkaa mua viivottimella tossa vieressä ja kohta saattaa mennä hermo :) Taisi olla niin hyvä esimerkki kun oli Saana-tyttönen Sarin kanssa tänään kylässä, että Niilo päätti, että kai hänenkin täytyisi jo vähän koittaa kävellä ;)