Vihreetä!

Ajattelinpa tähänkin hurahtaa tai toivottavasti ei jää vain hurahduksen tasolle, mutta nyt on hommattuna tammenlehväsalaattia ja vähän muuta salaattia ja kaikkea muuta viher-smoothieiden tekoon! :) on venhäorasta ja chlorellaa jauheiden muodossa mitä saa heittää joukkoon hieman... Kauheasti niillä oli hyviä vaikutuksia, mutta muistanko mä nyt yhtään, en :D muistia piti ainakin jonkun parantaa.. Tai sit se oli se soijalesitiinirouhe mitä olenkin tässä jo syönyt... Että toimivuudesta en siis tiedä ;) 

Salikorttikin on taas hommattuna Origymille että sinne täytys parisen kertaa viikossa päästä ja jos sit yks lenkki lisäksi.. Viikot kun sais oltua tiukkana ruoan suhteen niin sit voi viikonloppuna vähän höllätä ;) en vaan aina tiedä tuleeko siitä mun tekemisestä mitään tai onko siitä mitään hyötyä.. Kai siltä on, täytyy vaan aina muistaa tehdä tosissaan! Ois niin hyvä joku reenari siinä mukana joka sanois mitä seuraavaksi ja millä painoilla jne :) nooh, josko se siitä.. Ens kerralla ajattelin kokeilla maastavetoja, ihan siis iisisti, kun en mä varmaan ikinä yksin uskalla millään kokeilla mitään maksimi-harjoitteita, ainakaan sellasia missä on mahdollisuus loukata itsensä, sekä fyysisesti että henkisesti ;) 

Niilo kauheesti taas yskii... Toivottavasti ei ole kipeäksi tulossa... Aconitumia täytys taas antaa, mutta kun tuo mies on välillä niin itsensä herra, että jos ei joku asia just nyt huvita niin sit ei varmasti asiasta tule mitään! Ihana ukko....

Nellin kanssa mietittiin mitä Halloween-herkkua voitais tehdä jos saadaan Antti ja Hanne ja pikku-Vilma lauantaina kylään, aika hyviltä vaikuttivat Kinuskikissan haamumuffinssit :) ehkä muffinssit sais olla hyviksi havaittuja dajm-muffinsseja! Ei mitään terveysherkkuja....

Illat on vaikeita herkkujen puolesta! On niin tullut tapa syödä vähän namia tai suklaata tässä illalla sohvalle vihdosta viimein lösähdettyään... Nyt jäi onneksi muutamaan lakuun! Äkkiä hampaat peseen ja sänkyyn..! ;)

Tunnelmia mökiltä... Yöllä kun hätä iski, ihastelin täysikuista maisemaa, mutta kyllä aamu oli upea..!

I love me..

Tää otsikko tuli Kauneus ja Terveys -lehden mainoksesta missä mainostettiin jo menneitä messuja (lehti tullut varmaan reilu vk sitten) mutta sinänsä tuohon lauseeseen pitäis kyllä uskoa ja hokea sitä itsellensä.. Miksi se on niin vaikeeta olla tyytyväinen itseensä, sekä fyysisesti että henkisesti.. Ainahan mulla on ollut tosi, siis tosi huono itsetunto ja ongelmia sen takia itselleni ja rakkailleni aiheuttanutkin, mutta onneksi nyt vanhemmiten (siis ei vanha!) ja ehkä edes vähän fiksumpana (joissain asioissa..) tämä asia on vähän helpottanut, mutta edelleen haluaisin tykätä itsestäni enemmän... Tällä hetkellä huono iho edelleen vaan vaivaa, tai siis mikä siinä on kun vanhempana pitäisi finnienkin ja epäpuhtauksien hävitä niin ei, kauheassa kunnossa vaikka syön terveellisemmin mitä ennen. Ja toinen murheen-kryyni on toinen silmäluomeni prkle! Paljon alempana kuin toinen ja juuri tämä erilaisuus itseäni häiritseekin, olisi edes toinenkin alhaalla niin tasapaino pysyisi... Ehkä jos joskus saan rahaa kasaan niin menen tämän(kin) ongelman korjauttamaan, yksi ongelma on jo hoidettu mikä oli aika iso asia itselle :)

Mutta haluaisin vain olla itseeni tyytyväinen ja unohtaa orastavat otsarypyt ja ajatella että olen edelleen, vaikka vasta 31-olenkin, kaunis ja hyvän näköinen ikäisekseni... Vaikeaa se on mutta jos edes kerran päivässä yrittäisi sitä itsellensä sanoa!

Ja edelleen palatakseni alussa mainitsemaani lehteen, oli muuten hyvää juttua kasvojumpasta! Täytyypä selvitellä lisää vaikka tässäkin ohjeita on, mutta mm. Metod Putkiston ohjeilla voisi saada kasvojen ihon parempaan kuntoon! Onhan se fiksu niitäkin lihaksia reenata!

Hyvää viikonloppua, tämä menee takaisin myymään kankaita sun muita ihanuuksia ja sitten illaksi mökille!

Räntää, yäk!

En tykkää ajella uusilla autoilla, ainakaan tämmöisillä pikku-kipoilla kun tää Yaris :) ja muutenkin, voi huoh näitä aamuja jos on jotain "erikoista" ennen töitä... Mä kun olen sellanen että en missään nimessä halua myöhästyä joten olen sitten yleensä tosi ajoissa tämmösissä tilanteissa kun ei tiedä kuinka kauan johonkin hommaan menee.. Kuten tänään.. Piti viedä auto tsekattavaksi ja jatkaa siltä töihin ja tietty ensin muksut hoitoon.. Ja kun iskee ressi aamusta ja kiire vaikka ehkä ei ollakaan kiire niin siinähän on se ressi valmiina ja kaikilla mene hermo... Tänäänkin sanoin  kyllä tosi pahasti kun napsahti, ensin Nelli kiukkuaa ja riihee ja sitten Niilo vielä vetää totaalisen stopin haalarin pukemisen kanssa niin tadaa... No, sitten kyllä pyysin anteeksi ja selitin Nellille että nyt äiti sanoin vähän tuhmasti... Mutta voi yäk tollasta pikku-kippoa kun toi vara-auto-Yaris, ohjauskin ihan vempulaa ja sitten syksyn eka räntäsade niin olipas taas rentouttavaa ajella...! Onneksi huomenna aamusta saa jo oman auton...

Anterokin taas kurssipäivällä joten kohta vasta pääsee saunaan... Niilo onkin jo unilla... Vähän haliteltiin siinä ennen nukkumaanmenoa kun itsekin tulin vasta seiskan jälkeen.. Onhan nää yhteiset ajat vähän lyhyitä tän työn takia, mutta täytyy sit vaan nauttia niistäkin hetkistä! Ja ihania nää halihetket... "Yätä" sanoo poitsu aina nukkumaan mennessä... Nellikin tuossa tuli näyttämään kuinka Barbitkin/Brazit voi olla mekot päällä käsinukkeja, käsi vain mekon alle ja jaloista kiinni :) 

Vielä pari päivää ja sit taas edes yksi vapaa.... On ollu aika kiirusta taas, syyslomat?  Mökille lauantaina yöksi, nauttimaan syksyisestä mökkeilystä! En kyllä muista olisiko mulla nyt maanantai vapaa mutta eiköhän se tule tarkastettua, nyt ei jaksa raahautua tonne kalenterille :)

Sunnuntaita tiistaina..

Nonni, kirjoitusta oli mutta eipä ole enää... Eli lyhyestä virsi kaunis; sunnuntailta muutama kuva! Mukava käppäily (ja yksi meni kaksipyöräisellä) reissu perheen kesken! Kiviä tuli Nellin kyydissä kotiin asti jotka sai sitten illalla väriä sormiväreistä!

Ps. Nyt mä yritän ruveta kirjoittelemaan tänne useammin ;)

Happy Harvest!

Täytys kyllä enemmänkin lukea blogeja kun sitten sitä saa aina inspiksen että ehkä minäkin taas :D kun tämä kirjoittelu olisi kuitenkin tässä puhelimella ihan nopeaa vaikka en tosiaan mikään pro olekaan bloggeilussa, päinvastoin! Sinin kanssa juttelemisen myötä kävinpä taas lukemassa hänen ja Annen Mekkokomero-blogia :)

Eilen oli hienot Elonkerjuu-juhlat Niinalla ja Jussilla! Aivan ihanat kemut ihanassa syyskuun illassa! Ruoka oli hyvää, upeat koristukset ja illalla

saatiin nauttia hyvästä musiikista... Nolona en nyt muista duon nimeä, mutta Jukka kera kaverinsa esiintyi ja upeasti esiintyikin taas kerran!

Tolla miehellänikin taisi olla ihan kivaa kun oli se kunto illalla (ja yöllä, öhöm....) sen mukainen! ;) pääsee matonpesu puuhiin kun tuosta heräilee!

Täytyisi tästä kohta puoliin lähteä hakemaan muksut mummilasta.. Kuinkahan siellä on vielä palju pystyssä :) Jos vaikka saisi Niilon kotiin päiväunille niin voisi sitten siinä itsekin ottaa lepoa! 

Uudet tuulet puhaltaa senkin puolesta että huomenna Antero aloittaa omalla toiminimellä hommien teon! Rakennuspalvelu A.Pasuri starttaa toimintansa... Onnea ja menestystä ukolleni! Mitähän sitä sen oman firman kanssa tekisi....Oliskohan musta siihen...! 

Työt alkoivat

No niin... Melkeinpä eka viikko duunia takana! No vähän vajaa, koska maanantai oli vapaa ja tänään jäin pienen potilaan kanssa kotiin ja huomenna vielä töihin, mutta kuitenkin :) fiilis..... Iiihan hyvä. Uskon, että fiilis paranee, kunhan oppii asiat kunnolla. Nyt monet jutut tuntuu vielä ehkä hankalilta ja niihin menee vähän enemmän aikaa jolloin hommia saattaa vähän kasaantua. Onneksi aika rauhallinen viikko ollut, mutta paljon tulee informaatiota koko ajan! Onneksi myös hyvää palautetta olen  saanut asiakkailta joten sitä myöten olo ihan jees! :) työajat ei ehkä nytkään ole perheelliselle maailman parhaimmat, mutta sanotaan että paremmat kuin ennen! ;) aika iltapainotteista vain, mutta eiköhän tähänkin totu. Mutta hyvällä fiiliksellä ja tosiaan kunhan hommat lähtee sujuun eikä joka asiaa tarvii miettiä kovin kauaa...

Hieman tietty haikeakin olo, koska omalla tavallaan oli ihana olla lastenkin kanssa kotona ja vähän harmittaa hoitoon viedä kun tietää että itse vasta illalla kotona... Valitettavasti kun ei miljonäärejä olla :) Mutta Niilokin tykkää kovasti, kun on tekemistä ja kavereita ja sama juttu Nellillä. Tosin Nellin kanssa taas pientä sopeutumista uusiin kuvioihin vaikka hyvin siis menee ja näin, mutta sama juttu oli kun Seijalle vuosi sitten meni. Uhmasi ja kiukutteli enemmän kotona ja oli vähän.. Miten sen nyt sanoisi, herkempi kaikelle. Mutta kun nyt tottuu :) kavereita on jo tullut, aina löytyy uusi paras ystävä ;) tehtäviä saisi kai olla enemmän eikä niinkään lauleluja ja leikkejä ja lepäilyä.... No, ehkä sekin joskus vielä muuttuu.

Tuo isäntäkin on laittamassa nyt sitä omaa toiminimeä, että uusia tuulia (lisää ressiä..?) senkin myötä! Toivottavasti ei lisää ressiä vaan ehkä tietty vapaus ja vastuu. Ja ehkäpä minäkin sitten kohta, jos arvaan ja uskallan.. :)

Ja muuten, aika hirveä tilanne taas tällä työtätekevällä perheellisellä edessä! Olis mitä luultavammin lippu blockfesteille huomenna ja tää miettii että jaksaako mennä...!! Ja kaikenlisäksi myös rakas Juleskin olis siellä... Mutta kun... Koko (melkein..) viikko ollut töitä ja huominen menee neljään asti töissä, sunnuntaina et voi levätä ja maanantaina taas töihin ja täällä vielä kipeä Niilo... Elämän suuria valintoja! Ja siis vanhuushan se ei ole, lapset ja työ vain!;)

Ajankulkua ei voi pysäyttää, valitettavasti...

Joskus kyllä toivon, että voisin vaikuttaa aikaan ja hidastaa sen menoa. Hidastaa silloin kun nauretaan lasten kanssa sängyssä toisiamme kutitellen tai syödään aamupalaa kaikessa rauhassa tai kun ollaan vaan lähekkäin tai kun vaan saa katsella touhuja... Tai kun saat ihan hiljaisuudessa olla ihan yksin, omien ajatusten tai touhujen kanssa. Toki mielellään sitä joskus pistäisi tunnit vilahtamaankin kun on huono päivä ja kaikki harmittaa, mutta toisaalta, ehkä niitä hyviä hetkiä ei sitten niin osaisi arvostaa :)

Tänään lähti meidän vauva eskariin... Miten siitä on jo niin iso tyttö tullut. Haikeena sitä miettii, että kohta ne halit ja sylissä olot ja höpsötykset häviää ja tilalla on iso nuori nainen omine menoineen ja kavereineen. Niinhän se kuuluukin ja onhan tuo neiti ihanan reipas ja itsenäinen jo nyt, mutta toivottavasti äitiä aina tarvitaan ja uskon niin... Yritän ainakin, että Nelli tietää, että äiti aina auttaa, oli tilanne mikä tahansa! En todellaakaan ole paras äiti ja paljon pitäisi petrata kasvatuksessa, mutta haleja en säästele! Ja yritän aina kertoa kuinka rakkaita lapsoset ovat... Ja sovittiinhan me autossa eräs päivä kun isin autossa oltiin ja Nelli mun sylissä, että aina saa äitin syliin tulla vaikka olisi kuinka iso...!

Nokkosia, kahvia, porkkanaa......

Mä oon aina tällänen, innostun hirveesti jostain ja sitten asiaan perehdytään tai no aina ei edes perehdytä kunnolla vaan heti tehdään.. Joskus onnistuu joskus ei, mutta miksi ei voisi innostua jostain asiasta loppuelämäksi :) nokkosten terveellisyydestä luin vasta nyt paremmin ja hienon puskan meitin pihamaalta löysinkin niin niitä sitten tuli kuivattua, mutta kamalan pieni määrä tuli kipollisesta lehtiä joten lisää pitäisi tehdä ennenkuin syksy korjaa kyseisen superfoodin tuolta pihalta... Mutta mihin se innostus hävisi... Luultavasti kaiken muun tekemisen alle. Koska huusholli tympäsee ja rahapulassa kun ei hirveesti pysty hankintoja tekeen niin ajatustyöhön menee hirveesti aikaa mitä voisi tehdä...

Avocadon löysin myös ja sitä täytyykin koittaa pitää aina kotona niin tulee sitten myös käytettyä. Olen koittanut jättää vehnät pois ruokavaliosta ja ihan hyvä juttu ollutkin... Sokeri (lue suklaa) voisi olla toinen hyvä juttu, mutta ei... Täytyy sitä jotain nautintoa olla ;) urheilu täytyisi saada taas mukaan elämään, mutta mikähän siinäkin taas tökkii.. En viitsi pakottaa, mutta kyllä se vielä!

Päivän herkkuja; cappuccino a la dolce gusto, porkkana-kesäkurpitsa "pastaa" ja avocadoa, vuohenjuustoa ja pähkinöitä.. Ja niitä nokkosia vaikka ei nyt tänään olekaan tullut syötyä :)

Hyvää huomenta!

Aamuteellä kera villasukkien, syksyisen oloinen aamu... Lämmin onneksi ja Väinö sylissä lämmittää yhdessä teen kanssa :) Niilo päätti yöllä, että jos nyt taas valvoskellaan hetken aikaa... Mutta ehkäpä päikkärit on sitten pitkät ;)

Jaahas, bloggeri puhelimeen..

Pitkästä aikaa täällä, vaihteeksi 😉 mutta josko tää taas tästä, kun löysin tämmösenkin, että tän bloggerin sai fiksusti sovelluksena puhelimeen! Mikäs tän helpompaa..!

Päivitystä...! 

Oma toiminimi: noup..

Työstä oltu saikulla väsymyksen takia: check!

Työstä irtisanouduttu: check!

Uusi työ hankittu: check!  

Siukulla päästy käymään: check!

Kuntokuuri: ei ihan vielä ole päässyt vauhtiin....... Tosin siskon näkeminen antaa aina motivaatioo.... 😉

Nautittu kesästä ja lapsista kotona: check!!!! 

Mutta kaiken kaikkiaan hyvin menee! Lähden siis Eurokankaalle tekeen verhosuunnittelijan/myyjän hommia, että ehkäpä se toiminimen laittaminen on jossain kohtaa ajankohtaista! Toki jännittää, varsinkin kun en tekstiilien ja sisustuksen parissa ole hetkeen ollut, mutta näytön paikka!! 

Ehkä lisää juttua hieman useammin, nyt täytys vähän mini-monsterin kanssa ja koiran kanssa lähteä vähän käpötteleen! Voi ottaa iisisti, kun tänään Anteron pitäis tulla normisti, että kerkeen vähän juoksulenkille...!

Kuva-testaus, aamumenoa!😊

Iisisti ottaen..

Toteutin tässä pari päivää sitten yhden haaveen, ulkonäköön liittyen! :) en viitsi siitä tässä sen enempää puhua, koska luulen, että asiat leviää kuitenkin enkä jaksa sitä selän takana paskan puhumista mitä tässä kylässä kyllä harrastetaan.. Vaikka toisaalta olenkin asenteella, että "mitä väliä mitä muut ajattelee" niin silti.. Jotkut tietävät ja varmasti jotkut saavat joskus tietää ja varsinkin jos joku kysyy..

Mutta ihana on, että uskalsin lähteä asian toteuttamaan vaikka riskejäkin on!

Nyt vielä kun saisi tämän työasian kuntoon niin olisi kyllä upea juttu! Ensi viikolla tai siis vähän yli viikon päästä maanantaina pitäisi mennä tekemään tilitoimistoon yrityksen perustamispaperit kuntoon... Josko se siitä sitten! Ja onhan tässä ehdotellut yhteistyötä erään firman kanssa, kun vaan sieltä kauppias vastaisi s-postiin ;) ainakin ekan kerran soiteltuani vaikutti kiinnostuneelta, mutta katsotaan nyt..

Unelmia kohti, ainakin täytyy yrittää!! :)

Gruuppi...

... and the Magic Mike! :D eilen oli kyllä niin harvinainen ja ihana ilta kun saatiin koko gruuppi koolle! Ihan iisisti siinä hyvin syöden ja saunoen ja sitten leffaa kattoen.. Kyllä se Channing Tatum on vaan ihqu!!!:D uuuh.. Ja mulle selvis vasta nyt että sehän osaa tanssia ihan älyttömän hyvin... Ne niitä parhaita kohtia olikin! Välillä niin harmittaa kun ei osaa tanssia ja ihan oikeesti, mä haluaisin osata tanssia..! En mä edes tiedä mitä, mutta jotain menevää; hip hoppia, lockingia tms.kaikkee hienoo! En mä edes tiedä mitä kaikkee on.. Mutta siis faktahan on, että ei enää tällä iällä kovin hyväksi kerkiä edes tulemaan, mutta olis kiva edes yrittää! :) ei vaan oo rahaa, kuten aina... Vaatis sitä kuitenkin, kun täytys Tampereella käydä.. Ja ehkä se vois olla aika nolookin olla se ikälopuin siellä porukassa ;)

Mutta tyttöjen kanssa herkuteltiin myös suklaa-fondantilla ja aika ylpeä olen, että ihka ensimmäistä kertaa tein ja hienosti onnistui! Annokset oli hieman liian isoja (vuoat on mulla turhan isoja ja satsikin oli mitotettu useammalle) ja vaniljajäätelö olisi ollut parempi kaveri, mutta oli kyllä aikas hyvää! Täytyhän se Gordon Ramsayn ohjeella onnistua ;)

Tukanvärjäys vol.2... Eipä tää tästä tainnut hirveesti muuttua! :D Ei se onneksi pöllömpi ollut ekallakaan kerralla, mutta kun en silloinkaan laittanut virallista vaalennusväriä (toiveissa se, että tukka pysyy päässä ja kohtuu kunnossa), vaan värjäsin vaan vaalealla värillä niin tummemmat kohdat jäi tietty hieman liian tummiksi... Mutta, josko ne siitä vaalenee pikkuhiljaa :)

Mitäs sit... Hirvee hinku taas näin kevään tullen olisi "tyhjentää huushollia" eli ei mitään ylimääräsiä sais pyöriä missään ja vähän ois kiva jotain sisustaakin ja ja ja...!! Ehkä jotain tarraa johki, vai mitä...

Nellinkin olo jo huomattavasti parempi joten ehkäpä pääseekin mumsin kanssa elokuviin huomenna! :)

Haluuuuun oppia!!

Ois kyllä niin hinku oppia kaikkee..! Jos vaan ois mahd niin istuisin vaan koulun penkillä, mutta ei vaan valitettavasti onnistu :) tietty oishan niitä opittuja asioita kiva sit joskus päästä käytännössä harjottaan..

Haluisin niin oppia valokuvaamaan ja muokkaan kuvia, eri kieliä olis kiva opiskella, käsitöissä haluaisin olla parempi, maalausta ja piirtämistä haluaisin reenata.. Kaikkeen vaan tarttis sitä aikaa ja sitäkin hankalampi ongelma, rahaa! Ei raha tuo onnea, mutta kyllä se vaan helpottaa elämää ja elämän laatua.. Tai sitä, että saat tehdä sitä mitä haluat. Kyllä se hyvä ois jos sitä nuorena heti tietäis mitä haluaisi tehdä ja lähtis sitä toteuttaan, ennenku on asuntolainat ja lapset ja muut menot.. Onnistuuhan, ja pitääkin laittaa onnistuun, se unelmatyö myöhemminkin, mutta on vaan huomattavasti hankalampaa.. Sitä vaan täytyy yrittää muistaa nauttia pienistä asioista, mutta haaveita ja unelmia ei kyllä saa unohtaa! Täytyy vaan pienin askelin yrittää päästä niitä kohti.. Ehkä sitä on näin kolmenkympin paremmalla puolella (jo!) tullut jotenkin aina vaan tärkeämmäksi se oma elämä ja se oman itsensä toteuttaminen ja ehkä tietty kuoleman pelko ja ajan-kulumisen-pelko on noussut enemmän, kun tuntuu, että sitä ei ole saavuttanut mitään, siis työelämän puolella ja mitään uraa ei ole...

Yksi haave voikin olla toteutumassa jos sen hypyn vaan uskaltaa tehdä :) Siinä on vaan itelläkin pieni itse-opiskelun aika tai pitää alkaa luottaan itseensä... Katsotaan nyt mitä aika näyttää! Joku kohtalo tässä ehkä kuitenkin tuntuisi olevan pelissä... Tai niin voisi ainakin ajatella! 

Kevätkin tulee, ihanaa! 

Miinusta, noro-virus rantautui meille tai Nelli oksensi kerran... Tietty sohvalle ja valkoselle matolle...

Testaan tässä tuleeko viestit perille puhelimesta..

Uuh, iiihana...!

Otsikon mukaisesti tämän vuoden Putouksen voitti siis Karim Z. Yskowitcz :) Hauska oli ohjelma taas kerran vaikka hieman olinkin pettynyt hahmoihin, aikaisempina vuosina on ollut parempia... Mutta oikea hahmo voitti!

Kyllä on ollut hieman huono päivä taas, mikä näissä sunnuntaissa välillä on... Tai nyt on kyllä ollut niin rankka vitutus päällä, anteeksi kielenkäyttöni, että varmaan menkat tulossa! Ja ahdisti tää, taas kerran, aivan hävitys-huusholli joten sitä piti alkaa siivoileen!

Tähän viikkoon mahtui sitten yhdet hautajaisetkin, Marja saatetiin viimeiselle matkalle... Hieman ristiriitaiset tunteet, koska ei Marja ikinä oikein ollut mulle ihan hirveän läheinen (siis Marja oli iskän vaimo vajaa 20-vuotta) tai ehkä enemmän oli joskus teiniaikoina, mutta tässä on selvinnyt vähän kaikkea vuosien varrella ja välillä tuntui, että siinä oli kaksi huonoa yhdessä... Välillä meni tosi hyvin ja välillä tosi huonosti... Sitä se alkoholi teettää... Mutta tottakai ikäväähän Marjan poismeno oli, en sitä sano! Toivon vaan, että iskällä kaikki jatkuu hyvin...!

Sitten pientä korvaongelmaa tuon pienen jätkan kanssa... Olisi tullut torstaina viides antibioottikuuri korviin jotka luultavasti eivät ole ikinä parantuneet. Päätettiin, että nyt kokeillaan muuta ja lähdetiin piipahtaan Lahdessa Jämsän Jounin luona joka tekee siis homeopaattisia hoitoja. Kokemusta on hänestä ennenkin meilläkin ja muillakin tutuilla joten katsotaan nyt... Jotain hoitoa Niilo siellä sai ja pieniä sellasia helmiä kuurin, siis suuhun joka aamu kolme kappaletta... Samoten maito pois ja viljat... Mielellään siis mahdollisimman paljon, mutta ei me ruveta vaatimaan, että hoidossakin täytyy. Koska luulen, että siinä tulisi jo se, että jotta hoitaja saisi kulukorvauksia erikoisruokavaliosta niin täytyisi olla lääkärin määräys... Mutta jos nyt edes mahdollisimman vähän. Ja hyvin onneksi maistuu soija -ja kauratuotteet... Mutta jos ei tää tehoa niin sitten kyllä ruvetaan sitä putkitusta katteleen! 

Pitkästä aikaa...

Miten elämä voi olla niin kiirusta ettei muka mitään kerkiä kirjottelemaan :) No töiden alku syksyllä pisti kyllä energiatasot niin nolliin ja olin tosi väsynyt jatkuvasti, mutta onneksi nyt jo hetken aikaa on ollu vähän virtaakin! Kevät tuo taas uusia juttuja... Vähän sellasia henk.koht.asioita joista en niin huutele, mutta tärkeimmät ystävät varmaan kuulee kyllä :) Kun ei aina tiedä miten ihmiset tämmöseen asiaan suhtautuu ja vaikka itse asioista päätänkin eikä ole mitään päähänpisto niin silti... Ei jaksa ikäviä selän takana puhujia...! Mutta kevättä odotellessa! Musta, tai Niilon huoneesta enemmänkin, oli juttua muutama viikko sitten Oriveden Sanomissa, kiitos Helille siitä! Se taas pistikina ajatuksen liikkeelle siitä omasta toiminimestä... Ei vaan meinaa uskaltaa, varsinkin kun kuitenkin tulee jotain menoja jotka pitäisi saada rahoitettua jotenkin, ainakin ennakkoverot. Ja kun ei tuosta isännän tilanteesta nyt tiedä, ottaako jossain vaihessa rakennusfirman hoitaakseen vai mitä meinaa... Siinä samallahan sais vaan ite hyvin ruvettua niitä sisustushommia tekemään... Mutta innostusta ois kyllä pienelle muutokselle!! :) Uskallusta vielä vaan tarttis kerätä... Ikäviäkin asioita tässä välissä tapahtunut, isän vaimo kuoli vajaa pari kk sitten... Eli hautajaisia olisi tiedossa perjantaina. Niitä varten tässä yritänkin vähän fiksata yhtä Anteron mummulasta löytynyttä, aikoinaan kuulemma hautajaisiin ostettua mekkoa. Ei aina vaan ihan ota onnistuakseen, että katotaan nyt mitä tästä tulee :)