Työt alkoivat

No niin... Melkeinpä eka viikko duunia takana! No vähän vajaa, koska maanantai oli vapaa ja tänään jäin pienen potilaan kanssa kotiin ja huomenna vielä töihin, mutta kuitenkin :) fiilis..... Iiihan hyvä. Uskon, että fiilis paranee, kunhan oppii asiat kunnolla. Nyt monet jutut tuntuu vielä ehkä hankalilta ja niihin menee vähän enemmän aikaa jolloin hommia saattaa vähän kasaantua. Onneksi aika rauhallinen viikko ollut, mutta paljon tulee informaatiota koko ajan! Onneksi myös hyvää palautetta olen  saanut asiakkailta joten sitä myöten olo ihan jees! :) työajat ei ehkä nytkään ole perheelliselle maailman parhaimmat, mutta sanotaan että paremmat kuin ennen! ;) aika iltapainotteista vain, mutta eiköhän tähänkin totu. Mutta hyvällä fiiliksellä ja tosiaan kunhan hommat lähtee sujuun eikä joka asiaa tarvii miettiä kovin kauaa...

Hieman tietty haikeakin olo, koska omalla tavallaan oli ihana olla lastenkin kanssa kotona ja vähän harmittaa hoitoon viedä kun tietää että itse vasta illalla kotona... Valitettavasti kun ei miljonäärejä olla :) Mutta Niilokin tykkää kovasti, kun on tekemistä ja kavereita ja sama juttu Nellillä. Tosin Nellin kanssa taas pientä sopeutumista uusiin kuvioihin vaikka hyvin siis menee ja näin, mutta sama juttu oli kun Seijalle vuosi sitten meni. Uhmasi ja kiukutteli enemmän kotona ja oli vähän.. Miten sen nyt sanoisi, herkempi kaikelle. Mutta kun nyt tottuu :) kavereita on jo tullut, aina löytyy uusi paras ystävä ;) tehtäviä saisi kai olla enemmän eikä niinkään lauleluja ja leikkejä ja lepäilyä.... No, ehkä sekin joskus vielä muuttuu.

Tuo isäntäkin on laittamassa nyt sitä omaa toiminimeä, että uusia tuulia (lisää ressiä..?) senkin myötä! Toivottavasti ei lisää ressiä vaan ehkä tietty vapaus ja vastuu. Ja ehkäpä minäkin sitten kohta, jos arvaan ja uskallan.. :)

Ja muuten, aika hirveä tilanne taas tällä työtätekevällä perheellisellä edessä! Olis mitä luultavammin lippu blockfesteille huomenna ja tää miettii että jaksaako mennä...!! Ja kaikenlisäksi myös rakas Juleskin olis siellä... Mutta kun... Koko (melkein..) viikko ollut töitä ja huominen menee neljään asti töissä, sunnuntaina et voi levätä ja maanantaina taas töihin ja täällä vielä kipeä Niilo... Elämän suuria valintoja! Ja siis vanhuushan se ei ole, lapset ja työ vain!;)

Ajankulkua ei voi pysäyttää, valitettavasti...

Joskus kyllä toivon, että voisin vaikuttaa aikaan ja hidastaa sen menoa. Hidastaa silloin kun nauretaan lasten kanssa sängyssä toisiamme kutitellen tai syödään aamupalaa kaikessa rauhassa tai kun ollaan vaan lähekkäin tai kun vaan saa katsella touhuja... Tai kun saat ihan hiljaisuudessa olla ihan yksin, omien ajatusten tai touhujen kanssa. Toki mielellään sitä joskus pistäisi tunnit vilahtamaankin kun on huono päivä ja kaikki harmittaa, mutta toisaalta, ehkä niitä hyviä hetkiä ei sitten niin osaisi arvostaa :)

Tänään lähti meidän vauva eskariin... Miten siitä on jo niin iso tyttö tullut. Haikeena sitä miettii, että kohta ne halit ja sylissä olot ja höpsötykset häviää ja tilalla on iso nuori nainen omine menoineen ja kavereineen. Niinhän se kuuluukin ja onhan tuo neiti ihanan reipas ja itsenäinen jo nyt, mutta toivottavasti äitiä aina tarvitaan ja uskon niin... Yritän ainakin, että Nelli tietää, että äiti aina auttaa, oli tilanne mikä tahansa! En todellaakaan ole paras äiti ja paljon pitäisi petrata kasvatuksessa, mutta haleja en säästele! Ja yritän aina kertoa kuinka rakkaita lapsoset ovat... Ja sovittiinhan me autossa eräs päivä kun isin autossa oltiin ja Nelli mun sylissä, että aina saa äitin syliin tulla vaikka olisi kuinka iso...!

Nokkosia, kahvia, porkkanaa......

Mä oon aina tällänen, innostun hirveesti jostain ja sitten asiaan perehdytään tai no aina ei edes perehdytä kunnolla vaan heti tehdään.. Joskus onnistuu joskus ei, mutta miksi ei voisi innostua jostain asiasta loppuelämäksi :) nokkosten terveellisyydestä luin vasta nyt paremmin ja hienon puskan meitin pihamaalta löysinkin niin niitä sitten tuli kuivattua, mutta kamalan pieni määrä tuli kipollisesta lehtiä joten lisää pitäisi tehdä ennenkuin syksy korjaa kyseisen superfoodin tuolta pihalta... Mutta mihin se innostus hävisi... Luultavasti kaiken muun tekemisen alle. Koska huusholli tympäsee ja rahapulassa kun ei hirveesti pysty hankintoja tekeen niin ajatustyöhön menee hirveesti aikaa mitä voisi tehdä...

Avocadon löysin myös ja sitä täytyykin koittaa pitää aina kotona niin tulee sitten myös käytettyä. Olen koittanut jättää vehnät pois ruokavaliosta ja ihan hyvä juttu ollutkin... Sokeri (lue suklaa) voisi olla toinen hyvä juttu, mutta ei... Täytyy sitä jotain nautintoa olla ;) urheilu täytyisi saada taas mukaan elämään, mutta mikähän siinäkin taas tökkii.. En viitsi pakottaa, mutta kyllä se vielä!

Päivän herkkuja; cappuccino a la dolce gusto, porkkana-kesäkurpitsa "pastaa" ja avocadoa, vuohenjuustoa ja pähkinöitä.. Ja niitä nokkosia vaikka ei nyt tänään olekaan tullut syötyä :)