Blogi koki muutoksen, kyllä, taas! Vuosi sitten taisi samainen asia tapahtua viimeksi. Silloinkin oli muutoksen aika ja taas se on edessä. Työelämää koskee tämäkin muutos ja sen takia tuntuu vähän tyhmältä pitää sisustusblogia jota olen muutenkin todella laiskasti kirjoitellut, nolottaa!
Asiaa olisi, mutta monesti enemmänkin kaikesta muusta... Varmasti tulee jatkossa juttua sisustuksestakin ja kaikesta siihen liittyvästä, koska edelleen se on lähellä minua ja kiinnostaa, mutta mielenkiinnon kohteina myös ihan vain hyvä elämä, urheilu, terveellinen ravinto ja herkuttelu, ystävät ja bailaus, elokuvat, lemmikit, lapset.. Kaikki! <3 Joten mielestäni blogi ei voi olla vain sisustusblogi.
Vuoden verran olen tässä kotona saanut olla yrittäjänä ja kotiäitinä. Yrittäjänä jatkan kyllä edelleenkin, mutta lähden myös ihan palkkatöihin joten tämä vuoden kotiäitiys on tässä. Eihän koskaan voi sanoa ei koskaan, mutta siltä se nyt aika lailla näyttää, että ei kotiäitiys enää kutsu. Haikeutta on hieman, onhan se toisaalta ollut mukava olla kotona ja huolehtia lapsista ja kämpästä, mutta kyllä sitä toisaalta myös kaipaa sellaista rytmiä elämään ja touhua yleensäkin. Ja tiedän, että Niilo nauttii, kun on kavereita ja touhua ympärillä eli hyvillä mielin taas päikkyyn. Tosin olihan se mukava olla kotona senkin puolesta, kun esikoinen lähti kouluun viime syksynä ja sain olla siinä alussa mukana.
Mutta tosiaan tämä yrittäjyyteni ei lähtenyt niin hyvin etenemään kuin toivottiin ja tuli sitten mahdollisuus ja halu lähteä palkkatöihin ja ihan vain ihmisten ilmoille. Kokoaikatyöhön, jossa työaika ma-pe ja viikonloput vapaat, ensimmäistä kertaa elämässäni tälläinen työpaikka! Aina ennen olen ollut osa-aikatyössä ja lauantait monesti töissä. Lähden asiakasneuvojaksi Vattenfallin asiakaspalveluun joka ulkoistetaan Teleperformancelle. Eli Tampereelle alkaa kulku taasen. Eihän tämä mikään kovin hehkutettava, media-seksikäs työ ole, mutta maasta se pienikin ponnistaa.. Enhän mä tosiaan PMPdesignia unohda ja haaveissa olisi vielä tehdä niitä töitä, kokoaikaisena tai tässä sivussa. Pelkäsin, että tunnenko kuinka epäonnistumista tämän asian suhteen, mutta ihme kyllä en, ainakaan kovin paljoa. Ehkä pieni pettymys tuolla takaraivossa jyllää.. Mietin olisinko voinut ehkä jotenkin enemmän markkinoida yritystäni tai tuoda sitä esille tai tehdä jotain eri tavalla, mutta olihan tuossa Google-kampanjat pitkään päällä ja uudet nettisivut tuli tehtyä ja siltikään ei hommia tullut. Ja vuosi on kyllä lyhyt aika ja eihän tässä nyt ihan laakereillaan olla maattu. Osaltaan varmaan myös tämän hetkinen taloudellinen tilanne vaikuttaa ja se, kun olen uusi markkinoilla, ei puskaradio ole vielä päässyt etenemään. Sehän se paras mainos on. Turha tästä asiasta kai on tuntea alemmuutta ja draivilla vaan kohti uusia haasteita ja mistäs sen tietää mitä elämä tuo tullessaan. Pian pitäisi päästä valokuvailemaan, kun parit rempat alkavat valmistua joten saan lisää kuvamateriaaliakin sivuille.
Näihin uusiin tuuliin lähden siis mielelläni vaikka arki hieman jännittääkin. Haluan edelleen liikkua vaikka vielä pää ei sitä tajua tehdä ihan vain sen hyvän olon vuoksi vaan on hieman paineita saada akan kroppa kuosiin (pikkuhiljaa..) joten toivon, etten saa siitä kauheaa ressiä itselleni, koska se jos mikä on huono asia jos haluaa voida hyvin. Ajatuksissa olisi herätä parina aamuna aikasin ja sitten parit ohjatut tunnit eli tulisi sitten salia ja aerobista, mutta ehkäpä näitä pohdiskelen lisää toisella kertaa..
Terveellinen päivällinen mietityttää myös miehen joutuessa nyt taas osaltaan ruoanlaittohommiin, koska itse olen vasta kuuden aikaan kotona. Toki suunnitteilla olisi, että tekisin vihkosen/kansion missä olisi muutamia helppoja ja nopeita ja terveellisiä ruokia. Siitä on sitten miehen helppo valita mitä tehdä ;) Ruokia jotka riittävät aina pariksi päiväksi, koska se jos mikä helpottaa arkea, että tekee sen verran ruokaa, että se riittää pidemmäksi aikaa, siksi pariksi päiväksi. Suurperheessä se voi olla haaste, mutta tämmöisessä suht tavis-kokoisessa perheessä kyllä. Ja kyllähän minäkin nyt teen ruokia ettei nyt ihan mahdottomaksi mene, mutta vastuuta siirtyy myös toiselle.
Ihanaa, nyt taitaisi tämä blogi olla sellainen, että asiaa tulee! Tulethan lueskelemaan ja kommentoimaan, olisi kiva saada hyviä vinkkejä kaikesta mistä nyt juttua tulee, mutta esimerkiksi liikunnasta ja kaikesta terveellisestä! Sokeri-addikti olen, myönnän, joten senkin puolesta hyvä, että työt alkavat, jos saisi itseään niskasta kiinni... ;)
Ja loppuun pakko hehkuttaa tätä kesää!! Okei, kelit olleet aika lailla perseestä, mutta reenaaminen on ollut koko kesän mukana, ei mitään pitkiä taukoja, että syksyllä olisi taas hirveä vaiva aloittaa ;) Sen puolesta on siis ollut erilainen kesä. Toki se, että on ollut kotona on mahdollistanut tämän.
Olen tutustunut ihanaan Katiin ja Mirkkuun joiden kanssa ollaan pidetty huippuja kotireenejä tuolla Katin pihassa ja välillä salillakin ja välillä käyty vähän lenkillä... Mikäs se parempaa kun reenata hyvässä porukassa raikkaassa ulkoilmassa. Katiin tutustuin jo noin vuosi sitten Orirunissa, kun siellä löydettiin sama juoksutahti ja Mirkku on tullut tutuksi crossfit-treeneissä (siinä muuten inspiroiva kuuden lapsen äiti!). Kati on pidellyt noita crossi-tunteja ennen kesää tuolla hallilla ja samalla teemalla ollaan jatkettu pihassa, lasten touhutessa vieressä :D Hieman toki haastetta reeniin tuo nämä pienimmät, meidän Niilo ja Katin Elsa-tyttö jotka aika vauhdilla pistävät menemään.. Kaksi ystävää! Näitä reenejä ja naisia tulen kaipaamaan nyt kun työt alkavat ja arkipäivät kuluvat siellä.. Jatketaanhan vielä viikonloppuisin! Kiitos tytöt! <3 Ystävät on kyllä kultaakin kalliimpia ja onneksi nämä tuolla muualla maailmassa olevatkin (siis hirmu kaukana Tampereella :D mutta välillä se vaan on kovin kaukana) ystävät ovat puhelimen päässä nopeasti! Tiedätte itsenne ja olette rakkaita...
Ja mansikoita mansikoita, ehkä pitää saada vähän lisää vielä, koska varmasti kulutusta on.. :) Nyt menivät pakastimeen näin, eniten käyttöä kuitenkin smoothieihin sekä puuron kanssa niin päätinpä pistää pakkaseen ihan vain näin muutamaan osaan pilkottuna! Olivat valmiiksi perattuja luomu-manssuja niin nopeasti meni kun Nellin kanssa pilkottiin. Ja onni on mummu-tutut joilta saa ostaa valmiiksi putsattuja mustikoita kauheen saavillisen! :D
